Fatbiken osto-opas – Weasel Krämp & Jussin Pyöräpiste

Fatbike, eli kansankielellä ”fätti” tai ”läskipyörä”, mahdollistaa ajamisen haastavillakin alustoilla, kuten hiekalla, suolla ja ennen kaikkea lumella. Läskipyörän paras ominaisuus on kuitenkin sen monipuolisuus ja ympärivuotisuus, sillä samalla pyörällä ja renkailla voit ajaa niin talvella lumisia tunturipolkuja kuin kesällä kuumalla asfaltilla.

Mikä on fatbike?

Fatbike on maastopyörä, jossa on normaalia paksummat ja leveämmät renkaat. Termiä käytetään yleensä polkupyöristä, joissa renkaan leveys on 3,8”:sta aina yli 5”:an asti. Suuresta rengaskoosta johtuen myös fatbiken runko sekä ns. Q-factor, eli polkimien sijainti, ovat tavallista leveämmät. Nämä seikat vaikuttavat osaltaan pyörän ajoasennon pieneen muutokseen perinteiseen maastopyörään verrattuna.

Läskipyörän käyttötarkoitusta muutetaan renkaiden ilmanpainetta säätämällä. Hyvä nyrkkisääntö on, että mitä paremmat pyöräilyolosuhteet ja tasaisempi maasto, sitä korkeampi ilmapaine. Vastaavasti vaikeakulkuisilla kivi- ja juurakkopoluilla sekä pehmeällä lumella pyörän etenemiskyky, mukavuus, jousto ja pito paranevat matalilla ilmanpaineilla. Renkaiden maksimi- ja minimipaineet riippuvat eri rengasvalmistajista ja löytyvät yleensä listattuna renkaan kyljestä. Eri ilmanpaineita kannattaakin rohkeasti kokeilla eri maastoissa ja säätää jopa lenkin aikana parhaan mahdollisen ajomukavuuden saavuttamiseksi.

Alla pitkän linjan läskipyöräharrastaja Jyrki Kauvosaaren vinkit aloittelijoille sopiviin ilmanpaineisiin eri alustoille (4” renkaisiin):

Pehmeä lumi: 0,3–0,4 bar

Metsäpolku: 0,6–0,8 bar

Asfaltti: 1 bar

Millaisen fatbiken valitsen?

Oikean fätin valintaan vaikuttavat samat tekijät, kuin minkä tahansa muun pyörän hankintaan, kuten ajajan koko sekä pyörän käyttötarkoitus. Myös pyörän ominaisuuksissa kiinnitetään huomiota samoihin seikkoihin, kuten osasarjaan ja runkoon. Voit perehtyä näihin tekijöihin ja ominaisuuksiin tarkemmin aiemmassa blogissamme.

Ehkä suurin kysymys fatbiken kohdalla on renkaiden koko. Pääsääntöisesti kapeammilla renkailla on kevyempi polkea, mutta isommissa renkaissa on enemmän pitoa, kantavuutta ja joustoa. Lisäksi paksumpien renkaiden ilmanpaine ja tätä kautta käyttötarkoitus on muokattavissa laajemmin. Aloittelija pärjää hyvin ympäri vuoden yhdellä, noin 4″ rengasparilla. Kun harrastusinto kasvaa, voi rengaspareja ostaa kaksikin kappaletta: talveksi leveämmät ja kesäksi kapeammat.

Fäteistä, kuten useista muistakin pyörämalleista on saatavilla nykyisin myös sähköinen versio. Jos läskipyöräilyä haluaa harrastaa kuntoilu edellä, on perinteinen fätti varma valinta niin hikilenkkeihin, reitittömään seikkailuun kuin pitkiin päivälenkkeihin. Jos pyöräilyssä kiinnostavat taas leppoisa ulkoilu, alle kahden tunnin retket, mukavuus ja vauhdikas ajo, on sähköpyörä mitä loistavin vaihtoehto. Sähköfätit sopivat erityisen hyvin myös monille liikuntavammoista kärsiville. Väitteet siitä, ettei kunto kasva sähköpyöräillessä, tulevatkin yleensä sellaisten suusta, jotka eivät ole laitetta itse testanneet.

Minkä hintaisen fatbiken valitsen?

Fättien hintahaitari on laaja: jopa 500–3000 e. Hinta korreloikin melko suoraan pyörän laatuun ja ominaisuuksiin. Yleisesti ottaen pyörän paino kevenee ja komponentit paranevat arvokkaammissa pyörissä, mikä näkyy pyörän luotettavuudessa ja käyttömukavuudessa. Myös takuun toimivuus, varaosien saanti ja huollon nopeus ovat pääsääntöisesti paremmat kalliimmilla merkeillä. Halvemmilla pyörillä pääsee kyllä eteenpäin, mutta ajomukavuus ja harrastuksen mielekkyys kasvavat huomattavasti hinnan mukana.

”Huonoilla vehkeillä pilaa hyvänkin harrastuksen.”
– Jyrki Kauvosaari

Esimerkiksi Feltit ovat laadukkaita, keskihintaluokan pyöriä, jotka sopivat hyvin myös aloittelijoille. Jos taas pyöräilyä on tullut harrastettua jo aikaisemmin ja uuteen pyörään on valmis panostamaan, kannattaa tutustua ylemmän hintaluokan Rock Machinen valikoimaan.

”Kallein pyörä on sellainen, millä ei ajeta.”
– Paavo Niskala

Mitä muita varusteita talvipyöräilijä tarvitsee?

Talvella, kuten myös kesällä pyöräiltäessä, kerrospukeutuminen on tärkeää. Pakkasella satulan päälle sopii sama varustus kuin suksien päälle, eli tekninen aluasu, fleece sekä hengittävä ja tuulenpitävä hiihtotakki ja -housut. Mukavuuden lisäämiseksi kannattaa vaatekerroksen alle vetää vielä pyöräilyhousut eli bibsit.

Jalat ja kädet paleltuvat pyöräillessä yleensä ensimmäiseksi. Kädet voi suojata kylmältä viimalta esim. lobsterihanskoilla tai tankoon kiinnitettävillä muhveilla. Varpaat voi suojata taas kenkiin kiinnitettävillä karvasuojilla tai teippaamalla kertakäyttöisen kemiallisen varpaanlämmittimen sukan pohjaan. Ohut pipo tai huppu valitaan vallitsevan lämpötilan mukaan. Alle -15 asteen pakkaskeleillä pyöräily on suositeltavaa siirtää sisätiloihin tai muuhun ajankohtaan.

Vaatteiden lisäksi valaistus on talven pimentyessä tärkeässä roolissa. Laissakin pakolliseksi määritellyn pyörän etuvalon voi kiinnittää joko tankoon tai kypärään, jolloin valo suuntautuu aina katseen suuntaan, eikä näin jätä pimeitä kulmia näkökenttään. Ladattaviin valaisimiin kannattaa kuljettaa aina vara-akkuja mukana, eikä paristokäyttöinen varavalo taskussakaan ole liioiteltua, mikäli pimeästä metsästä haluaa päästä varmasti pois myös ongelmatilanteen sattuessa.

Blogia varten on haastateltu oululaisen Weasel Krämp -pyöräilyseuran edustajia Paavo Niskalaa ja Jyrki Kauvosaarta. Löydät seuran Instagramista nimimerkillä @weasel_kramp.